olen mehiläispesä

                        ja kukkaniitty

                               joka kasvaa ilonkukkia ja surunkukkia


surunkukkien mesi maistuu kitkerältä

                  mutta pesäni kennoissa siitä kehittyy

                                                    kullankeltaista hunajaa

                                    elämänmakuista


ilonkukkien mesi on perhosten ruokaa

              se maalaa niiden siipiin värikylläiset kuvionsa


istahdan  matkasta uupuneena niitylle

                             ja kämmenelleni lentää

                                              perhonen

                                   täynnä iloa


näen kuinka

             elämänmakuisella hunajalla ruokitut mehiläiset

                                                      ahkeroivat kukasta kukkaan

                                  jotta uudetkin surut

                                               saisivat kullankeltaisen hohtonsa


mieleni kasvattaa siivet

                                   sen keveys nostaa lentoon

         ja jaksan jatkaa matkaani