vieläkin hän muistaa sen joulun

               kun hänellä oli vähän rahaa

ja muuan jonka hän oli sattumalta tavannut

                        toi hänelle aattona amarylliksen

melkein häntä itketti jouluaamuna huomatessaan

                                            että kukkavana oli taittunut

               ja koko komeus nuukahtanut pöytää vasten

hän teki pahvista lastan

hoivasi loukkaantunutta

puhui kauniisti

kuin se olisi ymmärtänyt

               se jaksoi joulun yli

                         kasvatti toisenkin kukkavanan

               ja jätti mieleen kuvan ihmisestä

                         joka ilman taka-ajatusta

                                  oli halunnut vain ilahduttaa