menneisyyden murheita

        ei pidä loputtomiin vetää

                      kuin laahusta perässään

kun on aika irrottaa

avaa  ikkuna

anna muutoksen tuulten puhaltaa

muistot puhkeavat kukkaan

         kyynelten kostuttamalle polulle

                       ja kukittuaan kasvattavat siemenkodan

pujota kypsyneet siemenet helminauhaan

ja ripusta kaulallesi elämänjuoksun kultamitaliksi