vieläkin hän muistaa sen joulun
kun hänellä oli vähän rahaa
ja muuan jonka hän oli sattumalta tavannut
toi hänelle aattona amarylliksen
melkein häntä itketti jouluaamuna huomatessaan
että kukkavana oli taittunut
ja koko komeus nuukahtanut pöytää vasten
hän teki pahvista lastan
hoivasi loukkaantunutta
puhui kauniisti
kuin se olisi ymmärtänyt
se jaksoi joulun yli
kasvatti toisenkin kukkavanan
ja jätti mieleen kuvan ihmisestä
joka ilman taka-ajatusta
oli halunnut vain ilahduttaa
Kommentit