On! Mitä kummallisimmissa paikoissa.

Some eli sosiaalinen media jakaa ihmisten mielipiteet. En itsekään ole ollut mikään Facebook-fani. Pitkään vastustin koko naamakirjaa, mutta lopulta kai uteliaisuuttani ja pienen painostuksen alla liityin. Teen omia päivityksiä melko harvoin.

Erilaista ja mielenkiintoista somea löysin Kemi-ryhmästä, jonka jäsenmäärä alkaa olla jo liki 4000. Mukana paljon ulkokemiläisiäkin, jopa ulkosuomalaisia. Kaikkia yhdistää Kemi joko nykyisenä tai entisenä kotikaupunkina.

Sanoin ja kuvin ryhmän keskustelun keskipisteenä on rakas Kemi ­– nyt ja silloin joskus. Välillä eletään ah! niin nostalgisissa muistoissa ja löydetään jopa vanhoja kavereita.

Talkoohengen spontaani syntyminen tuollaisessa Facebook-ryhmässä on asia, jolle voi nostaa lippistä. Kaikki alkoi yhdestä valokuvasta, joka esitti pientä ja ”ikuisesti” paikallaan seissyttä paviljonkia, viralliselta nimeltään Kirkkokaivo. Kuvasta saattoi havaita, kuinka rapistunut rakennelman maalikerros oli. ”Huonossa hapessa”, totesi joku. ”Ei kai tuon kunnostus kamalasti maksaisi”, jatkoi toinen.

Keskustelu Kirkkokaivon alennustilasta johti talkooajatukseen. Viime syksynä ryhmä sai kaupungilta luvan paviljongin kunnostamiseen ja tarkat ohjeet maalaustyöstä värikarttoineen. Pian löytyi maalausliike, joka sponsoroi projektiimme maalit.

Ensimmäinen talkooporukka kokoontui maanantaina 27.5. rappaamaan vanhoja maaleja paviljongin pinnasta. Kaukaisimmat rajan takaa Ruotsista. Paikallinen ravintolakin heltyi talkoohenkeen ja lahjoitti porukalle kolme laatikkoa pitsoja.  Tapahtuma näkyi ja kuului – radiossa ja ja lehdistössä.

Keskiviikkona 29. päivä tartutaan pensseleihin. Eikä niitä työnnetä santaan.