Enoni Emmanuelin satayksivuotispäiville ilmaantui yllätysvieras – puolivälissä kahdeksaakymmentä oleva kaima. Mukana äijällä oli kuolleen äitinsä päiväkirja.

Päiväkirjasta löytyi paitsi Emmanuel-enon nuoruudenkuva myös tarkka selostus, missä, milloin ja miten pikku Emmanuel oli pantu alulle. Vastahakoisesti joutuivat läsnäolijat huomaamaan kaimojen yhdennäköisyyden. Ensijärkytyksen jälkeen vanhapoikaeno, joka oli ollut tietämätön nuoruusseikkailunsa hedelmästä, oli juniorin lisäksi ainoa iloiselta näyttävä juhlija. Isän ja pojan tuttavallinen käkätys alkoi hermostuttaa sukulaisia. Äijät nostelivat maljoja juniorin kahdeksalle lapselle, lähes kolmellekymmenelle lapsenlapselle ja parille tusinalle lapsenlapsenlapselle.

Kuinka voikin takuuvarmasti kohta kuoleva papparainen tehdä tuollaisen tempun suvulle? Hyvästelemättä hiippailivat muut vieraat vähitellen ulos. Sitä eivät isä ja poika onnellisessa humalassaan edes huomanneet.

* * *

Hyvää isänpäivää kaikille isille, isoisille ja isoisoisille!


*) Sarjasta Kirottu sukuni http://personal.inet.fi/viihde/jutunjuuret/kirottusukuni.html, sata sadan sanan kertomusta eli krapua