Maailma on parillisten. Parillisena elämä on edullisempaa, koska monet palvelut on hinnoiteltu parillisille. Tai vielä suuremmille yksiköille, perheille.

Jos lapset ovat maailmalla ja itse jäänyt paripuoleksi, niin huvit ovat vähissä. Vaihtoehtona on maksaa kaksinkertainen hinta, mutta se voi olla ylittämätön este. Toisen paripuolen kanssa yhteen lyöttäytyminen ei sekään niin vain onnistu, jos ystäväpiiri koostuu parillisista. Ja matkustaminen oman tutun kumppanin kanssa on toista kuin jonkun oudomman ihmisen kanssa. Aina eivät niin sanotusti kemiat sovi yhteen.

Joskus olen erehtynyt ja innostunut jostakin etelänmatkan mainoksesta. Ajatellut, että tuolla hinnalla minäkin ehkä voisin… Tarkempi tutkiskelu on pyyhkäissyt ajatuksen toteutumattomien toiveiden tynnyriin. Totta kai hinta on laskettu kahden hengen huoneelle. Yhden hengen huoneen lisämaksu melkein kaksinkertaistaa hinnan.

Jos kotimaan matkalla joskus haluaisi rennosti asustaa hotellissa eikä aina toisten nurkissa, niin sama juttu. Maksa kahden yöpyjän hinta 2h-huoneesta tai huomattava lisämaksu 1h-huoneesta.

Pariton on kolmas ratas, jota kottikärryt eivät tarvitse.

Ennen yksinäiset naiset olivat leskiä tai vanhojapiikoja. Nykyisin kaikki ovat sinkkuja. Minun korvassani sinkku muuntuu kinkuksi ja leski läskiksi. En ole tullut sinuksi uuden sanan kanssa.  Vanhempi sana ’leski’ on pakko ruksata virallisiin papereihin. Muutoin olen mieluummin yksineläjä.

Yksineläjänä törmää kummallisiin esteisiin, vaikka olen lukenut, että meitä yksinäisiä poluntallaajia on maailmassa koko ajan kasvava määrä. Luku ei ole vähäpätöinen (tarkkaa tilastotietoa en muista).

Lähes kaikessa parittomuudesta saa maksaa enemmän. Ruokakin myydään pääosin pakattuna. Mitä pienempi pakkaus, sitä kalliimmaksi tulee. Isoa ei ehdi kuluttaa, vaikka se olisi kilohinnaltaan halvempi. Ruuan roskiin heittäminen ei sovi luonnolleni, ja roskapöntön syöttäminen se vasta kallista olisi.

* * *

En minä oikeasti mihinkään etelänmatkoille haluakaan. (Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.)

 Jos saan pienestä eläkkeestäni säästetyksi jonkinmoisen rahapotin, niin alan jo miettiä, mihin opiskeluun/kurssiin sen panisin. Ne sentään on hinnoiteltu samaksi parittomillekin. Eikä sitä koskaan tiedä, mikä minustakin vielä isona tulee.

Silti surettaa meidän paripuolten epäoikeudenmukainen kohtelu. Monen elämää pieni lomareissu silloin tällöin piristäisi, vaan kun ei talous anna periksi.

Jotkut valittivat lehden tekstaripalstalla, että uusi mediavero on epäoikeudenmukainen. Niinkö? Ennen yksineläjä maksoi TV-maksua yhtä paljon kuin monihenkinen perhe yhteensä. Nyt sentään siinä pääsemme helpommalla, mutta jo ilmestyi kateellisia.