pelargonioissa vielä menneen kesän kajo

                                           punaista

                                      magentaa

                                                    hennon pinkkiä


pyydän anteeksi kun

              tartun laajaksi levinneen pehkon tyveen

                           vetäisen yksi kerrallaan juuripaakun parvekelaatikon mullasta


mikä lie että

     mitä enemmän vuosia itselle karttuu

            sitä nopeammin maapallo pyörii akselinsa ympäri


päivät

         viikot

                  kuukaudet

                              pyyhkiytyvät hetkessä ohi


taivaanrannassa punertamassa jo uusi kesä

          odotus joka

                   kantaa läpi talven pimeyden


minut ja pelargoniani