isä tuli kotiin

             istuin nojatuolissa ja katselin häntä

                          isä ei katsonut minua vaan ulos viereisestä ikkunasta

 

oikeasti isä ei ollut edes isän näköinen

               taiteilija oli halunnut kuvata luonnetta

                                              ei niinkään näköisyyttä

 

kenties hän oli tavoitellut jämäkkyyttä

                                     mutta saanut aikaan kulmikkuutta

 

kun olin aikani tuijottanut isää

                     kulmikkuus alkoi pehmetä

                                             olin varman että

                                                          välillä isä vilkaisi minuun

 

poikasi on kuollut

sanoin

 

surullista mutta nyt olen sinun kanssasi

isä sanoi

 

hain vanhan päiväkirjani välistä kellastuneen kirjeen

               jonka lapsena olin kirjoittanut isälle tohtimatta antaa sitä

                                    luin kirjeen hänelle ääni välillä sortuen

 

isä alkoi näyttää yhä enemmän isältä

               sen jälkeen hänen silmänsä ovat seuranneet jokaista liikettäni

                      

meidän on hyvä olla taas yhdessä