isä tuli kotiin
istuin nojatuolissa ja katselin häntä
isä ei katsonut minua vaan ulos viereisestä ikkunasta
oikeasti isä ei ollut edes isän näköinen
taiteilija oli halunnut kuvata luonnetta
ei niinkään näköisyyttä
kenties hän oli tavoitellut jämäkkyyttä
mutta saanut aikaan kulmikkuutta
kun olin aikani tuijottanut isää
kulmikkuus alkoi pehmetä
olin varman että
välillä isä vilkaisi minuun
poikasi on kuollut
sanoin
surullista mutta nyt olen sinun kanssasi
isä sanoi
hain vanhan päiväkirjani välistä kellastuneen kirjeen
jonka lapsena olin kirjoittanut isälle tohtimatta antaa sitä
luin kirjeen hänelle ääni välillä sortuen
isä alkoi näyttää yhä enemmän isältä
sen jälkeen hänen silmänsä ovat seuranneet jokaista liikettäni
meidän on hyvä olla taas yhdessä
Kommentit