– Olipa ihanaa, että sain sinut kiinni! Olet ollut meille niin hyvä asiakas, että meillä on sinulle ilouutinen…

En taatusti ole ainoa, joka on kuullut satoja kertoja tuon saman innostuneen ilosanoman. Hassua vain; minun hyvä asiakkuuteni on sitä, että joskus 90-luvun lopulla tilasin puoleksi vuodeksi yhden aikakauslehden (sen ainoan elämässäni). Johan tuosta kannattaa kiitellä, ei siitä ole aikaa kuin vajaat kaksi vuosikymmentä!

Yritän ymmärtää, että lehtimyyjät tekevät työtä leipänsä eteen. Luultavasti heitä jotenkin myös koulutetaan tehtäväänsä. Olisiko ohjeistuksessa jotakin pielessä? Annetaan mukavan rento lause, jolla lehtimyyjien uljas joukko sitten avaa keskustelun tuhansien ja taas tuhansien asiakkaiden kanssa. Jostakin tilastosta he kaiketi näkevät, että tuolle on joskus tullut ainakin yksi lehti, soittaa päräyttävät ja kertovat ulkoa opetellun ilouutisensa. Ehkä tilasto ei anna tietoa enempää kuin sen joskus.

Kun minä kerron soittajalle, kuinka hyvä asiakas todellisuudessa olen ollut, hänellä saattavat mennä pasmat sekaisin ja hän alkaa ärsyyntyneenä väittää vastaan. Pahinta on se, jos myyjä ei millään usko, ettei minua kiinnosta heidän tarjouksensa ja etten muutenkaan ikinä osta mitään puhelimessa.

Fiksut myyjät uskovat pienestä vihjeestä ja toivottavat hyvää päivän jatkoa. Vähemmän fiksut haluavat väkisin rompotella koko litanian, joka heillä on valmiiksi kielen päälle ladattuna. En haluaisi olla epäkohtelias, mutta silloin on pakko korottaa ääntään ja sanoa tiukasti ei. Sellainen myyjä on mielestäni väärällä alalla. Ehkä kouluttajien olisi syytä painottaa enemmän hyviä myyntitapoja.

Lehtimyyjät eivät ole ainoita puhelinmarkkinoijia, mutta he ovat kuitenkin soittajien enemmistönä.

Tuputtaminen ja asiakkaan kanssa väitteleminen ei tee kenestäkään tähtimyyjää. Tietenkin kaikenlaisista kauppiaista pääsee eroon (ainakin teoriassa) hankkimalla puhelinnumeroonsa markkinointikiellon. Mutta siinä määrin asia ei ole elämääni häirinnyt.

Muistanpa sellaisenkin ajan, kun yksin jäätyäni olin onnellinen, jos joku rikkoi ympäröivän hiljaisuuden soittamalla väärään numeroon.

– Anteeksi, väärä numero, sanoi soittaja.

– Ei se mitään, vastasin ja puhelimen sulkeuduttua lisäsin hiljaa: – Kiitos, kun soitit.

Silloin minua olisi ilahduttanut keskustelu vaikka lehtimyyjän kanssa, mutta eipä niitä puheluita siihen aikaan tainnut kovin usein tulla.