Sanapari oma koti helähtää päässä kuin tiuku ja perään tyrkyttäytyvät sanat kullan kallis. Lapsuudessani mietelause roikkui lähes jokaisen kodin seinällä, eikä siihen liittynyt mitään ironiaa. Huoneentaulu kunnioitti kotia perheen yksityisenä tyyssijana

Sanat saivat monimielisen merkityksen, kun tavalliset känsäkourat rupesivat havittelemaan kaupunkien betoniluukkuja omikseen. Syntyi harhakuva omistusasunnosta, vaikka tosiasiassa asukkaiden omaa oli vain asuntovelka. Usein velkataakka säilyi niskassa siihen saakka, kun asukkaat saivat ensimmäiset harmaat hiuksensa. Niin kai on vieläkin.

Kaikkia ei omistamisen autuus pääse ilahduttamaan koskaan. Kun luulee elämänsä olevan mallillaan, iskee työttömyys, lama tai mikä konnuus milloinkin. Sitten iskee todellinen asunnonomistaja eli pankki. Yksi vasaran paukaus ja unelma ikiomasta kodista posahtaa kuin pieru eetteriin. Hekään, jotka sitkeydellä tai jonkin onnenkantamoisen kautta ovat päässeet asunnon todellisiksi omistajiksi, eivät välttämättä ole turvassa. Elämä paiskaa yllätyksiä päin naamaa, ja ulosottomies herää herkästi.

Entäpä ne, joilla ei ole kattoa päänsä päällä ollenkaan? Sanasta koditon ajatukset juontuvat pakolaisiin, katulapsiin ja muihin globaalisiin murhenäytelmiin. Niitä uutisfilmit tuovat silmiemme eteen päivittäin. Mutta jo pelkästään suloisessa Suomessamme elää tuhansia ihmisiä taivasalla.

Koditon voi olla tavallinen työssäkäyvä mies tai nainen. Hän voi olla perheellinen, jonka perhe on hajoitettu asunnottomuuden takia ja jonka lapsille ainoa koti on sijoituskoti tai lastenkoti. Koditon on myös siltojen alla asuva laitapuolen kulkija. Ehkä hän joutui sinne sen seurauksena, että menetti kotinsa.

Kodillinen löytää omasta kodistaan lukemattomia epäkohtia. Hän haaveilee uudesta ja paremmasta kodista. Mutta jos kotia uhkaa jokin ulkopuolinen, nousee kodillinen raivokkaasti puolustamaan luukkuaan. Epäkohdista huolimatta se on hänen pyhimpänsä. Kodin menettämisen uhka saa ihmisen karvat pystyyn. Todellisen uhan alta nipin napin selvinnyt tietää kodin arvon – muutoinkin kuin rahassa. Hän osaa tuntea kiitollisuutta siitä, että kuuluu kodillisiin.

Nostalgiseksi koti muuttuu sitten, kun se on entinen. Mitä alkeellisempi ja epämukavampi entinen koti on ollut, sitä suuremman arvon se saa muistoissa. Jossakin vaiheessa jopa Lepikon torpan valokuvasta poistettiin savupiippu. Kuulostihan paljon romanttisemmalta, että presidentti oli lähtöisin savupirtistä. Kuitenkin Urhon isä Juho Kekkonen oli omakätisesti muurannut savutuvan kiukaan tilalle uunitakan, johon kuului katolla oleva piippu.

Kokemusten kypsyttämänä minulle oma koti on kullan kallis. Tarkoitan lauseen alkuperäisessä mielessä. Ei väliä, onko koti omistusasunto vai vuokrakämppä (kuten minulla), ylellinen vai vaatimaton. Tärkeintä on, että se on minun kotini. Varsinkin, kun se on minun ainoa kotini.

Kaikilla ei ole sitä ainoaa kotia. Tämä päivä on YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen päivä, ja ensi yötä vietetään asunnottomien yönä. Sitä kannattaa miettiä, kun illalla köllähtää omaan sänkyyn oman kodin lämpöisessä.