istun kannonnokkaan
riisun lenkkarit
ja heiluttelen paljaita varpaita auringolle
aurinko armas kippuravarvas
laulan enkä muista sanoja enempää
kolmen sanan korvamato jää päähän jumputtamaan
maan pintakerros kannon juurella liikahtelee
kuohkeasta mullasta työntyy kastemato
pitkälle kuin jotakin etsien
korvamato vaihtaa levyä
vuosikymmenien takainen kisällitärlaulu jaksaa naurattaa vieläkin
näkee madon toisen
kauniin ja suloisen...
ja vähän säälittääkin kun kastemato ehdottaa suutelemista
sanoo mato toinen
heitä haave moinen
siitä minäkin aikanaan opin että kastemato on kaksineuvoinen
mä olen kuoma nääs
sinun toinen pääs!
kastemato katoa multaan ja minä jatkan matkaani
korvamato seuraa mukanani
ja möyhentää iloisesti helteen kuumentamia aivojani
Kommentit