istun kannonnokkaan

                    riisun lenkkarit

          ja heiluttelen paljaita varpaita auringolle


                                  aurinko armas kippuravarvas


laulan enkä muista sanoja enempää

                 kolmen sanan korvamato jää päähän jumputtamaan


maan pintakerros kannon juurella liikahtelee

          kuohkeasta mullasta työntyy kastemato

                                     pitkälle kuin jotakin etsien

                        

              korvamato vaihtaa levyä


vuosikymmenien takainen kisällitärlaulu jaksaa naurattaa  vieläkin

              

                                  näkee madon toisen

                                  kauniin ja suloisen...


          ja vähän säälittääkin kun kastemato ehdottaa suutelemista

          

 sanoo mato toinen

 heitä haave moinen


                            siitä minäkin aikanaan opin että kastemato on kaksineuvoinen


 mä olen kuoma nääs

 sinun toinen pääs!


kastemato katoa multaan ja minä jatkan matkaani

                 korvamato seuraa mukanani

                      ja möyhentää iloisesti helteen kuumentamia aivojani