siihen saakka olin rakastanut kansakoulun piirileikki-iltoja

 

                      älä luule luuta lihaksi

                                      pässinpäätä makkaraksi

 

               sanat pääsivät suustani ennen kuin ymmärsin

 

ei ole leskeä ollenkaan ollenkaan ollenkaan

          tuolta se tulla sipsuttaa

 

lauloi paririvi joka marssi kuin telaketju

     juhlasalista portaita alakertaan

                 ja toisen pään portaita takaisin juhlasaliin

 

silloin tuli SE poika

                 musta siilitukka sojottaen

                            virttyneen  valkoisessa farkkutakissaan

 

SE poika

            jonka vamman vieraskielistä nimeä en osannut lausua

                              jonka kukaan ei halunnut tulevan

                       jonka tylysti torjuin ja yhdyin kiusaajien kuoroon

                                                vaikka pidin itseäni heikompien puolustajana

 

SE poika

               jonka nimi oli Matti

                          ja joka jäi ikuiseksi vammaksi sieluuni

                                                   mustaksi tahraksi sydämeeni

                                     häpeän viitaksi harteilleni

 

SE poika Matti

                jos vielä jossakin olet

                           kuule vereslihalla oleva huutoni

 

                                  sinua pahat sanat ovat satuttaneet läpi elämäsi

                                               siksi en pyydä anteeksiantoa

                   vain että kuuntelet

 

pahat sanat satuttavat eniten sanojaansa

                       sen minä opin kerrasta

 

hautaan saakka pesen häpeätahraani

                              jota vuosikymmenet olen hinkannut

               eikä se ole vähäisessäkään määrin edes haalistunut