Sun kätes kädessäin
mä aistin sisälläin,
enää läsnä ole et,
pois kauas loittonet.
Ei kuvitelma vanhuuden
se ollut tällainen,
me tulevasta haaveiltiin,
ei käynyt kaikki niin.
Myötätuuli vastaiseksi muuttuu,
kuohuihin jo unelmamme juuttuu.
Airot kirskuen, kiviin kolisten
soudan venettämme yli karien.
Vuoskymmenien taa
sun mieles katoaa,
vaikka hetki eilisen
on liian kaukainen.
Sä hymyilet, kun halaan sua,
et aina muista mua,
vaan jättää en sua koskaan vois,
en luotas lähtis pois.
Myötätuuli vastaiseksi muuttuu,
kuohuihin jo unelmamme juuttuu.
Airot kirskuen, kiviin kolisten
soudan venettämme yli karien.
Kun joskus väsyttää,
en jaksais enempää,
käskyn tunnen sydämen
ja voiman rakkauden.
Siks vierelläsi kuljen näin,
taas tietä eteenpäin,
oot hetkittäin kuin lapsi vain
mut aina armaimpain.
Myötätuuli vastaiseksi muuttuu,
kuohuihin jo unelmamme juuttuu.
Airot kirskuen, kiviin kolisten
soudan venettämme yli karien.
Kommentit