Urkinta suuressa maailmassa on päivän uutinen. Tuskin silti minulla tai sinullakaan on hallussa sellaista tietoa, josta NSA tai vastaavat olisivat kiinnostuneita.

En ole enää työelämässäkään, ei siis ole edes työnantajaa, joka voisi olla utelias internetissä laukomistani mielipiteistä.

Olen kyllä lukenut uutisia, joissa on kerrottu Facebookissa työnantajaansa parjanneista ja sen perusteella pois potkituista. Ja juuri luin lehdestä, että Kuwaitissa nainen oli tuomittu 11 vuodeksi vankeuteen, kun oli erehtynyt Twitterissä parjaamaan maansa johtavaa emiiriä.

Vaikka minulla ei olekaan salaista tietoa, olen luontaisen varovainen omassa internetkäyttäytymisessäni. Minulle riittää, että syntymäpäiväni tietävät parhaat ystävät. En halua sitä Facebook-kavereiden  kalentereihin, jotka ovat julkisia ja jotka loppukädessä omistaa ties kuka ja se kuka käyttää ties mihin tarkoitukseen. Ainakin markkinoinnissa niitä hyödynnetään.

Moneen verkkokauppaan on kirjauduttava ennen ostosten tekoa. Monessa myös kysytään henkilötunnusta. Ruksaan aina kohdan ”En halua antaa henkilötunnustani” ja saan lukea tekstin, että sitten minua ei voi laskuttaa. En minä laskuun yrittäisi ostaa muutenkaan! Moniko uskollisesti kirjoittaa tunnuksensa, vaikka maksaa saman tien verkkopankista tai luottokortilla?

Viestit (edes yksityisviestit), joita esim. Facebookiin joskus kirjoitan, eivät sisällä sellaista, mitä ei voisi käydä vaikka kadulla huutelemassa. En julkista omia enkä toisten sairaskertomuksia, en hauku toisia ihmisiä enkä edes toisten koiria.

On karmea totuus, että mitä tahansa vaikka vihastuksissaan internetiin lykkää, siellä se pysyy ikuisesti. Yhtä kauan kuin internet jatkaa olemassaoloaan. Ja sehän jatkaa – kaatumisen kauhuennusteista huolimatta.

Itsekin hämmästyn, kun muistan, ettei siitä ole täyteen kymmentäkään vuotta, kun sain ensimmäisen oikean tietokoneen, johon saattoi liittää internetyhteyden. En kuulu tietokonesukupolveen. Edes töissä en joutunut tietokoneen kanssa tekemisiin. Sähkökirjoituskoneessa oli jo ihmettä kerrakseen. Vanhemmat kollegat karttoivat sitäkin.

Menen sivuun aloittamastani aiheesta, mutta en malta olla sanomatta: On monia ikäisiäni tai minua vanhempia, joita ei pakottamallakaan saisi tietokoneen ääreen. Heillä on oikeus olla ilman sitä. Yhteiskunta ei vain halua ymmärtää.

Kyllä viimeisetkin tietotekniikan vastaanhangoittelijat täältä vähitellen poistuvat, mutta niin kauan kuin heitä on, pitäisi olla myös palveluja heille. Ja on kohtuutonta, että ihmisiä rokotetaan esim. ylimääräisillä maksuilla vain sen takia, ettei heille ole tietokonetta – eikä mahdollisuuttakaan  taloudellista tai muita syistä ikinä sellaista hankkia.

Elämää oli ennenkin, vaikka ei ollut tietokoneita ja puhelimetkin olivat täysin älyttömiä!