Näkymättömät kädet ohjaavat. Tuntemattomat silmät seuraavat. Yksikään rasahdus tai risahdus elämässä ei jää kirjaamatta ylös.

 Ei! Ei tämä ole mitään uskonnollista puputusta, nykyaikaa se vain on. Melkein päivittäin viisastuu ainakin yhden uuden ”peltipoliisin” verran. Ne seuraavat vanavedessämme kuin hai laivan perässä. Onnellisen tietämättöminä jätämme jälkiä joka paikkaan. Niiden nuuskimiseen ei tarvita vainukoiraa, pelkkää tietotekniikkaa.

Auto voi tietää omistajastaan ja tämän tavoista enemmän kuin omistaja itse. Tulostimet lisäävät tulostuksiin omaa koodiaan. Sykemittarit, rannekkeet ym. analysoivat verkkoon tietoa käyttäjästä.  Kameroissa, myös puhelinten, on gps, joka tallentaa kuvauspaikan koordinaatit. Nettiin laitettu kuva, voi olla suora kutsu varkaille ja muille rikollisille, jotka osaavat purkaa nykytekniikan  näkymättömätkin salat. Kuva kertoo myös lapsen osoitteen!

Osa jäljistämme palvelee hyötykäyttöä, valvoo terveyttä ja turvallisuutta. Tieto auttaa poliisia selvittämään rikoksia. Silti meikäläinen lukee silmät ymmyrkäisinä uutisia yhä uusista ja uusista tekniikan mahdollisuuksista.

Onko elämä kaiken valvonnan alla turvallisempaa kuin ennen? Uusia uhkia, joita edes vilkkain mielikuvitus ei ennen olisi osannut maalailla, tulee koko ajan. Niiden torjumiseen keksitään yhä uusia keinoja. Yksityisyydensuoja jää turvallisuusnäkökohtien alle.

En ole tarpeeksi viisas, että osaisin vastata omaan kysymykseeni. Ennen ainakin tunsi olonsa turvallisemmaksi. Oliko se pelkkä tunne?

Turvallisuutemme vaaliminen ei pysähdy tähän. Ihminen on kekseliäs olento. Kun se on alkuun päässyt, sen täytyy keksiä yhä lisää. Olen jokseenkin vakuuttunut, että (lähi)tulevaisuudessa myös wc-pöntöt ovat niin älykkäitä, että osaavat kertoa pöntölläkävijästä yhtä sun toista. Ties vaikka olisivat jo nyt, vaikka minun vessassani ei vielä sellaista ole.

Tuli sitä taikka tätä, ei pönttö kertomatta jätä.