maa karrella

           ruusut tiputtaneet terälehtensä

                     ruoho lakastunut

    linnut lopettaneet laulunsa

 

vihainen tuuli kaataa ja repii

                           ikuinen sydänyö

 

ei

   ei sittenkään

 

jonakin päivänä

             aurinko nousee

                      lämmittää mullan

         ja ruoho orastaa

 

jonakin päivänä

              ruusut puhkeavat kukkaan

                          ja linnut laulavat iloisemmin kuin koskaan

 

silloin tuulen on pakko laantua

       sillä mikään yö ei ole ikuinen