Lapin perukoilla tyhjentyneen kylän liepeillä 

       autiotalo

              tuuli lonksuttaa ovea

                     ikkunat kuin puhkotut silmät


seinäkello unohtunut näyttämään ikuista seitsemää

       hämähäkit kutovat esineitä sijoilleen

 

hellalla kattila

       jossa hiiret viettäneet puurojuhlaa

              räsymatolla lapsen kenkä

 

täältä on lähdetty kiireellä

       paettu pahaa

edes liiterin nurkalle eivät kaikki ehtineet

       palata ei uskaltanut kukaan

 

armelias on vain pöly

       joka uskoo peittävänsä kipeän menneisyyden

          

koskaan onnistumatta