Mielelläni toimisin niin, että maailma pelastuisi. Liekö logiikassani jotakin vikaa, kun käsityskyky silloin tällöin törmää ristiriitaisiin ohjeisiin? Ehkä ei pitäisi ajatella lainkaan itse, tehdä vain niin kuin joku viisaampi on puolestani ajatellut. Sitä vaan sattuu olemaan tällainen hitonmoinen saivartelija!

Puhdas vesi – kansallinen rikkautemme – on yksi asia, johon liittyvää ohjeistusta en aina ymmärrä. Sen ymmärrän, että vettä ei pidä tuhlata. Jos olisi taskut täynnä kultaa, mutta ei olisi puhdasta vettä, niin kulta olisi arvotonta. Sillä ei janoa sammutettaisi. Ja mitä janoon kuollut kullalla tekisi!

Kierrätys on hatunnoston arvoinen asia. Yhä suurempi joukko on herännyt huomaamaan, kuinka kertakäyttökulttuurin ruusuinen polku vie maapallon tuhoon. Sivistynyt maailma (me mukana) on tuottanut jokaiselle syömälleen suupalalle moninkertaisen määrän roskaa. Se on saanut syytää meret, metsät, maat ja mannut täyteen myrkkyjä sekä kulutustavara- ja elektroniikkajätettä. Kyllähän te tiedätte!

Nyt sitten pääsin varsinaiseen aiheeseen – puhdas vesi ja kierrätys.

Maito- ja mehutölkit kierrätetään jo kiitettävästi. Hyvä! Ennen kierrätykseen laittamista ne on kuitenkin huuhdottava. Nykyajan huushollissa siihen tarkoitukseen ei löydy muuta kuin sitä kallisarvoista puhdasta vettä.

Tunnustan tietämättömyyteni siitä, onko pakko huuhtoa myös kaikki lasiset ja metalliset purkit ennen kierrätystä, mutta ei niitä kyllä törtteisinä pysty nurkissaan säilyttämään. Ja taas kuluu puhdasta vettä.

Jostakin luin viisauden, että sillipurkin lientä ei saa hävittää oikeastaan millään muulla konstilla kuin imeyttämällä se talouspaperiin. Haloo! Paljonko metsää (puuta) ja puhdasta vettä kuluu yhden talouspaperirullan valmistamiseen? Eikä se paperi ilmaista ole kuluttajallekaan. Pahin nyrpistys tulee, kun ajattelen taloyhtiön roskista, jossa kesähelteellä löyhkää  monta rullallista sillivedessä uitettua talouspaperia. Ei niitä biojätesäiliöitä joka päivä tyhjennetä.

Entäpä sitten astianpesukone? Käsin tiskaaminen kuluttaa vettä moninkertaisen määrän. Siis kone on hyvä homma! Oikeaoppisesti astioita ei saa mennä viruttelemaan ennen koneeseen laittoa. Okei! Toimii  perheessä, jossa on paljon astiansotkijoita ja kone on päällä vähintään kerran päivässä.

Ei toimi tällaisessa yhden hengen perheessä, jossa kone on päällä korkeintaan kerran viikossa. Siksi syönnin jälkeen lasken lautaselle (olisikohan peräti puolen desin verran) kylmää vettä ja annan astian vähän aikaa liota ennen koneeseen panemista.

Vaihtoehtona on, että pesisin tehokkaammalla ohjelmalla kipot, jotka jo alkavat haista kuivuneista ruuantähteistä. Ohjelma käyttäisi enemmän vettä ja enemmän sähköä. Epäilen, että vedenkäytön lisäys olisi suurempi kuin ne tilkat, joita lautaselle lasken. Ja lisäveden kone joutuisi ensin lämmittämään – käyttämään myös energiaa enemmän.

Ollakseen ekologinen pitäisi säästää sekä vettä että sähköä. Pitäisikö lopettaa ajattelu? Vettähän tulee raanasta ja sähköä töpselistä.

Hyvistä neuvoista jo etukäteen kiittäen.