Viimeisin hittiaihe alueellisen lehtemme Pohjolan Sanomien  tekstaripalstalla on kysymys, saako mies käyttää korvakoruja ja pitää pitkää tukkaa.

Koruttoman karheaa miehen mallia ovat puolustaneet niin vaarit, mummot kuin keski-ikäisetkin ja viimeksi tänään nimimerkki ”Nuori nainen”. Ainakin yhtä monta mielipidettä on lausuttu miesten oikeuden puolesta ulkomuotonsa koristeluun.

Keskustelu on mielestäni myöhäissyntyinen. Olen ollut huomaavinani, että nykyajan muoti suosii enemmän klanipäisyyttä/siiliä kuin pitkätukkaisuutta – niilläkin miehillä, joilla valinta ei perustu hiustenlähdön sanelemaan pakkoon. Ja viimeistään 70-luvulla alkoivat korvakorut killua ensin nuorten miesten, sitten vanhempienkin korvissa. Tai ainakin toisessa korvassa.

Olikohan samoihin aikoihin, kun miesten kaulaketjut ja rannerenkaat alkoivat yleistyä? Entä – mitä se tatuointi on muuta kuin koristelua? Ennen se oli miesten oikeus. Yleensä sellaisten miesten, jotka tunsivat valtamerien tyrskyt tai sitten vankiloiden tiilenpäät. Nyt oikeuden ovat omineet naisetkin. Apua! Mistä nyt naisen mallia lapsille?

Tekstaripalsta on mielenkiintoinen ilmiö, joka lietsoo pienimuotoista mutta ei vakavansorttista joukkohysteriaa. Kun yksi töräyttää havaitsemansa epäkohdan, se on kuin lumipalloefekti. Kokonainen joukko ihmisiä haluaa sanoa oman sanottavansa puolesta tai vastaan. Nimettömänä voi sanoa niin rumasti kuin ilkeää (ja lehti julkaisee).

Tekstareita on hauskempi lukea kuin tylsää huumoripalstaa, jolla kerrotaan moneen kertaan kuultuja blondivitsejä. Ja kyllä tekstareissa on myös hyviä kannanottoja. Toivottavasti! Olenhan itsekin muutaman kerran lähettänyt oman korteni kekoon. Olen vastustanut ydinvoimaa, joka uhkasi linnoittautua naapuriin. Olen puolustanut kotikaupunkiani Kemiä ainaisia narisijoita vastaan jne.

Vuodenajan voi tarkistaa tekstaripalstalta. Ensimmäinen koirankakka ilmestyy palstalle keväällä yhtä aikaa ensimmäisen pälven kanssa. Kesällä siellä pärisee naapurin ruohonleikkuri. Tietenkin väärään aikaan vuorokaudesta! Syksyllä naapurin koivut ovat liian lähellä rajaa ja tiputtavat kellastuneet lehtensä väärälle tontille. Talvella reviiritaistelua käydään lumikasojen muodossa .

Jos se jotenkin helpottaa kansalaisten olotilaa, että saa päästää liiat höyryt ulos, niin palsta on täyttänyt tehtävänsä mielenterveyden vaalijana. Moni aloittaa lehden lukemisen juuri tekstareista. Yksi ihastuu ja saa hersyvästä naurusta lisää elinvoimaa. Toinen vihastuu, ja adrenaliini veressä panee kirjoittamaan uuden tekstarin. Vaarattomampaa se on kuin nyrkin pyörittely toisen silmässä.

Eläköön tekstaripalstat!