Tämä olisi voinut sattua niinä entisinä aikoina, jolloin Vilpertti-eno oli renkinä eräässä maalaistalossa Pohjois-Pohjanmaalla:

Vilpertti oli luonnostaan utelias ja piti korvat höröllään. Ei ihme, että hän sattui juhannusaattona pysähtymään pirtin avoimen ikkunan alle juuri silloin, kun talon emäntä neuvoi naimaikäistä tytärtään:

– Jos menet keskiyön aikaan navettaan, riisut vaatteesi ja ryhdyt alasti lakaisemaan lattiaa, saatat nähdä tulevan sulhasesi istumassa navetan kynnyksellä.

Vähän ennen puoltayötä Vilpertti meni kurkkimaan navetan ikkunasta. Siellähän tyttö jo oli riisuuntumassa. Pian neito tarttui luutaan ja rupesi tarmokkaasti lakaisemaan parvien välistä käytävää. Ei mennyt kauan, kun navetan ovi narahti. Tytön sydän hypähti jännityksestä. Hän oli salaa ihastunut naapurin nuoreen isäntään, jonka toivoi nyt näkevänsä kynnyksellä.

Tyttö käännähti ovelle päin ja näki Vilpertti-rengin istumassa ovensuussa. Pettymys oli suuri, mutta taikauskoinen tyttö luuli näkemäänsä kohtaloksi, johon oli tyytyminen. Vilpertin pila olisi ehkä ollut alku jollekin suuremmallekin, ellei tämä malttamattomuuksissaan olisi mennyt ehdottelemaan tytölle pientä förskottia hääyöstä. Tyttö tajusi, ettei Vilpertti ollutkaan mikään taianomainen näky. Hävyttömästä ehdotuksesta suivaantuneena neito huitaisi luudalla lehmänpaskan rengin silmille.

Eikä siinä kaikki. Totta kai tyttö oli juossut äitinsä kainaloon itkemään pilalle mennyttä juhannustaikaa. Aamulla emäntä puolusti tyttärensä kunniaa ja läimi leipälapiolla Vilpertin sellaiseen kuntoon, että siinä naimahalut talontytärten kanssa katosivat.

Nilkuttaen Vilpertti-eno lähti hakemaan uutta rengin pestiä.

* * *

Onneksi tämä on vain tarina. Mukavan leppoisaa juhannusta!