koivunlehti

       hauraaksi hapertunut

              kaikkensa antanut


muisti kuinka oli alkanut elää

       imeä voimaa lehtivihreästä

              koivujen äidinmaidosta

paisua

       puskea hiirenkorvansa läpi silmun

              haistaa helisevän auringon


kuulla ihastuneet huudot

       kevät! kevät on tullut!


muisti peipposen joka istui oksalle

       viritti laulun

              lauloi puolison

                     teki pesän ja

                            ja kasvatti poikaset


paistetta sadetta salamoita

       taiottuja kesäöitä

sitten syksyn viileys

       pakkasyöt varpaillaan hiipien


aika luopua lehtivihreästä

       aika hehkua ruskan väreissä

jäähyväisten aika

       maahan martaana menon aika


vain pieni tuulenhenkäys

       ja se irrotti otteensa

              leijaili alas nurmikolle

muuttui matojen ravinnoksi

       mullaksi

              humukseksi

                     kasvualustaksi uudelle kesälle


tehtävänsä täyttäneenä