keinutuoli niin

       että tuvan ikkunasta näkee portille

joka päivä nainen istuu tuolissa

       lattialaudat narahtelevat

              pihatie pysyy tyhjänä


silloin kun toivoo jonkun tulevan

       ei kukaan tule

silloin kun toivoi ettei tulisi

       se tuli

              sanansaattaja mustat takinliepeet liehuen

                     katsoi säälivästi viimeisillään esikoistaan odottavaa

                            otti osaa


suruko lie murtanut lapsen jo kohdussa

       sotaorpona syntyi

              päivän jaksoi elää

                     pieni ressukka


vuosikymmenet nainen on tuvan ikkunasta katsonut tietä

       kuvitellut miten poika sitä astuisi

              huiskuttaisi äidilleen jo portilta

niin isänsä näköinen!

       hän ajattelisi