kuljen pitkospuita

                        suo

             molemmin puolin

                                      upottaa


taivas pidättelee kyyneleitä


jokainen polku vie johonkin

                                      tämäkin


     en tiedä

                 kuinka kaukana ja

                           mikä on päämäärä


askel askeleelta se tulee lähemmäksi

           jalka astuu varmemmin

                      tasapaino pysyy vakaammin


                      en halua katsoa taakseni

     ennen kuin pilvet ovat itkeneet

                                           viimeiseen pisaraan


vasta poutapilvistä näen

                                      seesteisenä

          matkani tarkoituksen