Oli se pyykkilauta vain aikanaan edistyksellinen keksintö! ajattelin, kun latasin lakanoita pyykkikoneeseen. Ennen pyykkipäivä oli oikeasti kokonainen työpäivä.

Aamuvarhain minunkin äitini vei pyykit likoon talon kellarissa sijaitsevan pesutuvan teräksisiin paljuihin. Likoamisen jälkeen vaatteet piti jynssätä lasista pyykkilautaa vasten. Tuli oli laitettu muuripadan alle jo aamulla.. Pyykit lapettiin pataan kiehuvaan veteen ja lipeäkiveä joukkoon. Jo saivat tahrat kyytiä…

Muuripadasta äiti nosteli keitetyt pyykit vanhalla puuhenkarilla virutussaaviin, jossa oli kylmää vettä. Eikä se yksi vesi tietenkään riittänyt. Monen viruttelun jälkeen tarvittiin kunnon käsivoimia pyykkien vääntämiseen. Vasta sitten ne humpsautettiin levälleen, viikattiin pyykkikoppaan ja vietiin narulle kuivumaan.

Huoneen täyttävä rautamankeli oli oma lukunsa pyykkäysprosessissa.

Ensimmäiset pulsaattoripesukoneet tulivat markkinoille 1950-luvun alussa. Älä tapa vaimoasi pyykkipäivällä, annan Hooverin tehdä se! oli legendaarinen tahattoman huumorin pesukonemainos.

Äidin vastustuksesta huolimatta isä osti meille pesukoneen. Se oli Upo Siniviiri, johon kuului hienoutena käsinveivattava vääntöpuristin. Konetta mainostettiin sanoin Säästäkää kättä, jonka kerran pyysitte omaksenne.

Pakkohan äidin oli ruveta käyttämään uutta tekniikan ihmettä. Vaikka melkoinen tovi päivästä senkin kanssa hupeni. Koneeseen piti vesi lappaa ämpärillä. Veden lämmityksen se sentään osasi itse. Muistaakseni pesuaika piti vain päätellä. Kun arveli, että kone on tarpeeksi kauan rumpsutellut pyykkejä, vesi laskettiin kumiletkun kautta pois ja usein käytettiin uudestaan likaisempaan pyykkiin. Pulveri oli liian arvokasta kertakäyttöön.

Huuhtelu koneessa tapahtui kuten pesukin. Tietenkin ilman pesupulveria. Kun kone oli tarpeeksi monta kertaa tyhjennetty, täytetty ja hyrskytellyt vaatteita puhtaalla vedellä, puristettiin liika vesi pois veivaamalla pyykit kumitelojen läpi.

Kone ei vaihtanut välillä vaatteiden pyörimissuuntaa. Pyykeistä tuli melkoinen mytty. Pitkien kalsareiden lahkeet, paitojen hihat, tyynynpäällisten nauhat ja muut rimpsunrampsut olivat tiukassa syleilyssä keskenään.

Pulsaattorikone oli pitkä askel eteenpäin pyykkilaudasta, mutta se oli kallis hankinta. Pyykkilauta pysyi vielä pitkään monen kodin ainoana ”pyykkikoneena”, ellei sellaiseksi laskettu perheen äitiä.

* * *

Jaahah, minun pyykkärini taisi lopettaa.  Kyllä me nykyisin pääsemme helpolla tässäkin hommassa.