Kansalaisten vyötärönmitta levenee, ja samaa tahtia valmisvaateteollisuuden mallisto kapenee. Vaatteet tehdään alipainoisille, ylipituisille mannekiineille. Entisaikoina minullakin oli istuvat kuteet päällä, mutta silloin ompelin itse. Ompelin, vaikka olisin mahtunut valmisvaatteisiinkin. Ei vain ollut vara ostaa.

Mitä valitat, mikset tee nytkin? En tee, ei ole vara! Pakalla oleva kangas – siis pelkkä kangas  –  maksaa moninkertaisesti sen mitä jossakin halpatyövoiman maassa tehty valmis vaate. Jo viiden irtonapin hinnalla saat koko puseron kankaineen, nappeineen.

Asialla on kurja kääntöpuolensa. Koska kaikkea on tarjolla valmiina ja vieläpä halvemmalla kuin itse tehtynä, niin harva viitsii ruveta omin käsin mitään valmistamaan. En viitsisi enää minäkään. Tuskin sittenkään, vaikka sattuisin äkkirikastumaan. Housunlahkeitten lyhentämisessä on jo tarpeeksi. Riipaisen kymmenen senttiä pois ja totean, että siinä meni mukana vaatteen istuvuus, mutta menköön. Haukun vaatteen valmistajan ja sen jälkeen geenini. Sukuvika, että takapuoli laahaa liian lähellä maata!

Viimeisessä muutossa karsin völjystäni kaiken ylimääräisen. Vaatetavaraa ei sitten paljon jäänytkään. Ehyet ja käyttökelpoiset (mutta kummasti komerossa kutistuneet) menivät kierrätykseen. Paljon joutui myös roskiin. Nuoruudessa olisin ottanut edes napit ja vetoketjut talteen. Nyt en. Vaatteita lajitellessani mietin, kuinka tuokin olisi ennen parsittu ja paikattu. Moni vaate olisi korjaamalla saanut uuden ilmeen!

Muistin, kuinka joskus olin käyttänyt hyväksi hiuti kuluneiden lakanoiden reunatkin. Saati vanhat verhot, pöytäliinat yms. Jokaisen tilkun jäännöksen olin tarkasti käärinyt talteen. Ajatellut, ettei koskaan tiedä, missä tuotakin vielä tarvitsee. Äidiltä opittu tapa. Vieläkin pyörittelen käsissäni kaikkea narunpätkistä lähtien. Eihän sitä koskaan tiedä, jos… Paitsi että nykyisin tiedän. Seuraavan kerran kaappia siivotessani raskin jo luopua siitä.

Tuunaaminen nykyaikana taitaa olla sukua entisajan paikkaamiselle ja korjaamiselle, vaikka perustelut omaan tekemiseen saattavat olla toiset. Ehkä nuoret sittenkin pelastavat maapallon!