äiti ompeli sähkönsinisen silkkisamettimekon koulun joulujuhlaan
virkkasi siihen pienen pyöreän kauluksen
valkoisesta merseroidusta langasta
se oli kaunein mekko mitä minulla on koskaan ollut
valon osuessa siinä tuikkivat hopeiset tähdet
annoin äidille anteeksi kaikki
tai ainakin melkein
sitten se tapahtui koulun vessassa
pesin käsiä ja yksi ainoa vesitippa roiskahti mekon etumukseen
vaikka äiti oli varottanut
matta läiskä keskellä sähkönsinistä
näytti kuin silkkinukka olisi sammuttanut valonsa siltä kohtaa
valo oli siirtynyt salamoiksi äidin silmiin
siellä salamoiden takana aavistin harmin kyyneleet
omat kyyneleeni nielin ja äidin kiukunkin
samalla peruin kaikki mitä olin anteeksi antanut
aamulla äiti tuli sänkyni viereen ja näytti mekkoa
läiskän päälle hän oli kiinnittänyt ruusun
jonka oli virkannut samasta langasta kuin kauluksen
ja taas minä annoin äidille anteeksi
olisin halannutkin jos olisin uskaltanut
Kommentit