Täällä on paljon parempiakin asioita kuin paremmuus. (Samuli Paronen)

Lapsena olin lähes aina hiihtokilpailujen jumbo. Kerran sentään sain taloyhtiömme lasten hiihtokilpailussa lusikan, jossa komeili sija III. Lusikka on yhä tallessa.

Nuorison kulttuurikilpailuissa osallistuin vähän yli kymmenvuotiaana huumorisarjaan. Siitä niiasin ensimmäisen palkinnon, vaikka vähän harmitti, että olin ainoa osanottaja sarjassani. Sen verran ytyä esityksessäni oli, että sain esittää sitä jälkikäteen useissa yleisötilaisuuksissa. Nyt voin paljastaa, että olin pöllinyt ohjelmanumeron osuuskauppajuhlilla vierailleelta taiteilijalta.

Minun lapsuusaikanani paremmuusjärjestykseen asettelu ei ollut vielä mitään verrattuna nykyiseen. Paineet ovat kovat, että pitää olla vähintään yhtä hyvä kuin kaveri, mieluummin vähän parempi.

Pahimpia vaatimukset ovat materialistisissa arvoissa. Merkkivaatteet,  koulureput, kännykät jne. pitää olla viimeisintä huutoa = kalleinta sorttia. Myös harrastusten täytyy olla tarpeeksi ”hienoja”. Vanhemmat uskovat, että ilman tuota kaikkea lapsi joutuu kiusatuksi. Köyhyyden näkyminen päällepäin on häpeä, johon lasta ei haluta saattaa.

Silti on lapsia, jotka eivät voi saada kaikkea mitä toiset. Heidän pelastuksekseen kiusatuksi tulemiselta ei ole kuin itsetunnon kasvattaminen, pärjääminen henkisillä arvoilla. Jos siinä onnistuu, se on paljon arvokkaampaa kuin aineellinen luksus.

Kilpailuhenkeä nostatetaan kaiken maailman pudotuspeleillä, joita televisio pullistelee. Niistä on tullut ponnahduslauta julkisuuteen muutamille harvoille, jotka selviävät loppumetreille. Yhä yleisemmin uskotaan, ettei muuta tietä onneen olekaan. Pitkän tien kulkija etenkin viihdeteollisuudessa on mennyttä aikaa. Kukaan ei ehdi odottaa kasvamistaan julkkikseksi.

En vastusta tervettä kilpailua. Väitän, että jokainen on hyvä jossakin asiassa, vaikka jossakin toisessa ei pärjää alkuunkaan. Jokaisesta lapsesta ja nuoresta olisi kaivettava esiin hänen hyvät puolensa ja annettava kehittää niitä.

Ihmisestä kasvaa onnellinen ja tasapainoinen silloin, kun hän saa tehdä taipumustensa mukaisia asioita. Silloin hän voi olla parempi omassa lajissaan, eikä siinä katsota ulkomuotoa tai vaatteita.

Kun aloitin Samuli Parosella, niin voin lopettaa Veikko Lavilla: Jokainen ihminen on laulun arvoinen.