jalat kuin puiset pökkelöt
elefantin töppöset
tottelemattomat kompurat
lonkkia kivistää
kropassa jäytävä kolotus
kipu ei hetken armoa suo
luulee että lannistun
minä joka aina mennyt olen ja menevä olen
piruuttani yhä
hitaasti kiiruhdan
koira jos olisin
niin eläinrääkkäyksestä syyttäisivät
armokuolemaa kärsivälle vaatisivat
ei ihmiselle
enkä vielä pyydäkään
pari unelmaa kesken
ennen kuin joudan
vaan jos joskus täältä pois tahdon
enkä itse ilmaisemaan pysty
eivätkö sittenkään
eivätkö ihmiselle armoa suo
armokkaampiko eläin?
sen kärsimyksiä ei ihminen kestä
Kommentit