jalat kuin puiset pökkelöt

      elefantin töppöset

            tottelemattomat kompurat

                  lonkkia kivistää

                         kropassa jäytävä kolotus

 kipu ei hetken armoa suo


luulee että lannistun

minä joka aina mennyt olen ja menevä olen

        piruuttani yhä

              hitaasti kiiruhdan


koira jos olisin

niin eläinrääkkäyksestä syyttäisivät

armokuolemaa kärsivälle vaatisivat


ei ihmiselle

enkä vielä pyydäkään

      pari unelmaa kesken

               ennen kuin joudan


vaan jos joskus täältä pois tahdon

enkä itse ilmaisemaan pysty

       eivätkö sittenkään

              eivätkö ihmiselle armoa suo


armokkaampiko eläin?


sen kärsimyksiä ei ihminen kestä