elämä ei ole automaatti

          jossa kanavaa vaihdetaan

                    kun edelliseltä ohjelma loppuu


surua ei voi pestä pois kuin tahraa

          se on siirappi

                   johon on kämmenensä painanut

on vain nostettava kättä

          kunnes tahmeat langat katkeavat


sitten minä avaan verhot

ja nuolen sormenpääni

                     

aurinko pääsee huoneeseen

          kultaa surun muistoiksi kielelleni

                     ja kuulen taas lintujen laulun


painan multaan siemenen

          kasvatan siitä itselleni

                    uuden elämänpuun