elämä ei ole automaatti
jossa kanavaa vaihdetaan
kun edelliseltä ohjelma loppuu
surua ei voi pestä pois kuin tahraa
se on siirappi
johon on kämmenensä painanut
on vain nostettava kättä
kunnes tahmeat langat katkeavat
sitten minä avaan verhot
ja nuolen sormenpääni
aurinko pääsee huoneeseen
kultaa surun muistoiksi kielelleni
ja kuulen taas lintujen laulun
painan multaan siemenen
kasvatan siitä itselleni
uuden elämänpuun
Kommentit