oja

sulamisvesistä raskaana  

       virtaa onnellisena kuin oikea joki

räntälätyt läiskivät veteen

       irvistäen kevään odotukselle


ojan penkalla yksinäinen leskenlehti

       viluisena ravistaa

              alastonta vartaloaan


myötätuntoni sisko


sanon ja taitan polun varrelta varvun

       näen paisuneet silmut

              jotka haistelevat kevättä


sisälläni helähtää tiuku


muistan

kuinka toin hänelle hiirenkorvaisen koivunoksan ja

kuinka hän ilahtui kesästä jota ei koskaan tullut